Raakaruokinnan hyödyt

Oletko pohtinut mitä hyötyä raakaruokinnasta on? Miksi raakaruokinta kannattaa aloittaa? Tai sopiiko raakaruoka juuri sinun kissallesi tai koirallesi? Avaan tässä artikkelissa yleisimpiä raakaruokinnan hyötyjä, niitä muutoksia, joita olen itse huomannut ja mitä asiakkaani ovat huomanneet ihanissa nelijalkaisissaan. Tämä teksti koskee sekä kissoja, että koiria.  🐾

Heitä hyvästit ilmavaivoille ja anaalirauhasten tyhjentämiselle

Ei ole normaalia, että koiran tai kissan anaalirauhaset täytyy käydä tyhjentämässä säännöllisesti eläinlääkärissä tai hoitaa homma itse. Anaalirauhasten kuuluisi tyhjentyä hieman koko ajan ulostuskertojen yhteydessä. Riittävän kiinteä ja kova uloste pusertaa anaalirauhasia luontaisesti tyhjentymään. Jos uloste on toistuvasti liian löysää, eivät rauhaset pääse tyhjenemään ja alkavat täyttyä, josta aiheutuu epämukavuuden tunnetta, joka näkyy klassisesti takapuolen nuolemisena ja maahan vetämisenä sekä ulostaminen voi muuttua kivuliaaksi. Kissat voivat alkaa ulostaa hiekkalaatikon ulkopuolelle.

Pahimmillaan anaalirauhaset tukkeutuvat kokonaan ja niiden täyttyminen jatkuu, josta syntyy paise ja kivulias anaalirauhastulehdus. Jossain vaiheessa eritteen on päästävä purkautumaan, anaalirauhaspussi puhkeaa ja syntyy anaalirauhasfisteli, joka vaatii eläinlääkärissä käyntiä, anaalirauhasten tyhjennyksen ja huuhtelun rauhoituksessa sekä usein myös antibioottikuurin.  

Hiilihydraattipitoinen kuivamuona ei yleensä pidä yllä ulosteen riittävää kiinteyttä ja ja anaalirauhasvaivat ovatkin sen vuoksi hyvin yleisiä. Raakaruokinnassa sopiva luuaineksen määrä pitää ulosteen koostumuksen optimaalisena, eikä raakaruokittujen lemmikkien omistajien yleensäkään tarvitse vaivata päätänsä tällä asialla. 

Muistan, kun ensimmäinen oma koirani oli jossain elämänsä vaiheessa vaihdellen raaka- ja kuivamuonalla. Aina, kun hän sai kuivamuonaa, piti anaalirauhaset tyhjentää noin kerran kuukaudessa. Raakaruoalla ollessaan tätä ongelmaa ei koskaan ilmennyt.

Ilmavaivat eivät myöskään ole normaali ilmiö. Satunnaiset tuhnut, varsinkin, jos lemmikki on päässyt syömään jonkun raadon tai muuta "erikoisherkkua", ovat ymmärrettäviä, mutta päivittäin toistuvat ilmavaivat eivät. Ilmavaivat kertovat epäsopivasta ruoasta ja usein niiden taustalla on muonien korkea hiilihydraattipitoisuus, sekä nykyisin paljon käytetyt kasviproteiinit, kuten herneet ja pavut. Koirille ja kissoille nämä kasviperäiset proteiininlähteet aiheuttavat vain epämukavuutta ja ilmavaivoja, ne eivät siis sula kunnolla. Lue lisää suolisto-ongelmista ja niiden hoidosta artikkelistani "koiran ja kissan suolistovaivat" . 

Raakaruoka ehkäisee hammaskiven muodostumista

Erilaiset hammasongelmat ovat nykyisin TODELLA yleisiä, sekä koirilla, että kissoilla. On erittäin hyvä, että lemmikkien hampaiston kunnosta huolehtimiseen on herätty, mutta väitän, että hammasongelmia on LIIKAA, varsinkin kun pystymme vaikuttamaan suun terveyteen ruokavaliolla. 

Lemmikin on mahdollista hotkaista ruokanappula kitusiinsa pureskelematta sitä kertaakaan. Ymmärrettävästi tämä ei aiheuta hampaille juurikaan työtä. Ja vaikka lemmikki olisi sen verran maltillisempaa sorttia, että malttaisi rouskutella ruoka-annoksensa, ei se vähennä hammaskiven muodostumista. Hiilihydraattien sisältämä tärkkelys tarttuu helposti hampaiden pintaan ja on kariesbakteereille erityisen mieluisaa ravintoa. Kun hammaskiveä kertyy riittävästi alkaa se altistaa ientulehduksille ja parodontiitille.

Raakaruokinta ei sisällä tärkkelystä ja mahdollisesti lemmikille annettavat kokonaiset luut tarjoavat sen verran mekaanista työtä hampaistolle, ettei plakkia pääse juurikaan syntymään. Tiedän, että monet raakaruokaa syövät koirat ovat käyneet hammaskivenpoistossa ensimmäsen kerran vasta vankasti aikuisiällä tai harmaana seniorina. En halua tehdä vuosittaisesta hammaskivenpoistosta uutta normia, koska sen ei välttämättä tarvitse olla sitä. Mitä lemmikkien hammasterveydelle tapahtuisi, jos raakaruokinnasta tulisi valtavirtaa? 

On tärkeää muistaa, että luiden antamiseen ja syöttämiseen liittyy aina esimerkiksi hampaan lohkeamisen riski. Tämän tarkastelu on kuitenkin sen verran laaja aihe, että se vaatii aivan oman artikkelinsa (lupaan tehdä sellaisen!). Tämän riskin voi kuitenkin minimoida huolehtimalla lemmikin suun terveydestä (esim. jo valmiiksi huonokuntoiset hampaat lohkevat helpommin) ja syöttämällä sellaisia luita, jotka ovat sopivia suhteessa lemmikin kokoon ja pureskelutekniikkaan. Aina on myös mahdollista antaa luut jauhetussa muodossa. Henkilökohtaisesti näen riskit hyötyjä pienempinä ja jokaisen täytyy arvioida tämä itse ja toimia sen mukaan. 

Haluan muistuttaa, että ruokintatavasta riippumatta lemmikin hampaiden ja suun kuntoa tulee ehdottomasti seurata ja tarvittaessa myös harjata lemmikin hampaita vaikka lemmikki söisi luita, jos hammaskiveä vaikuttaa kertyvän. Aina, jos epäilet lemmikilläsi jotakin kipua suussa, hengitys haisee, hampaat tai ikenet näyttävät epäilyttäviltä tai epäilet, että joku hammas on voinut vaurioitua, ole yhteydessä eläinlääkäriin ja varaa aikaa sellaiseen paikkaan, jossa koko suu on mahdollista röntgenkuvata ja lemmikin ottaa vastaan hampaisiin perehtynyt eläinlääkäri.      

Suolistotulehdukset ovat harvinaisia 

Lemmikeilläni ei ole raakaruokaa syödessään ollut koskaan ripulia. Ei koskaan. Ei suolistotulehduksia. Ei veriripulia. Ei märkää ja haisevaa yllätystä töistä kotiin tullessa. Lemmikin vatsa ei ole koskaan mennyt sekaisin, jos se on päässyt syömään jotakin sattumia tai kaivellut metsästä parhaat päivänsä nähneen linnun ja popsinut kaiken mitä siitä on ollut jäljellä äärimmäisen hyvällä ruokahalulla. Jälkiseuraamuksia ei ole tullut.

Oppieni mukaan tämä linkittyy vahvasti erilaiseen ja monipuoliseen suoliston mikrobiomiin, jota raakaruokinta ja esim. ihmisten ruoantähteiden saaminen silloin tällöin vahvistavat. Tutkitusti tiedetään, että raakaruokaa syövillä koirilla on erilainen mikrobisto kuivamuonaa syöviin lajitovereihinsa verrattuna.   

Raakaruokittujen koirien (ja todennäköisesti myös kissojen) mahan pH -pitoisuus on happamampi, kuin kuivamuonaa syövien koirien. Luut, rustot, jänteet, sidekudokset ja rasvat vaativat vahvat hapot sulaakseen. Vahvat mahahapot toimivat myös suojana erilaisia taudinaiheuttajia, kuten salmonellaa ja helikobakteeria vastaan. Taudinaiheuttajat inaktivoidaan jo mahassa, jolloin ne eivät pääse aiheuttamaan suoliston puolelle tulehduksia ja sitä kautta sairastumista.  

Korvatulehduskierteen loppu

Taas yksi asia, josta on tullut koira- ja kissamaailman uusi normaali; korvatulehdukset. Todella, todella yleinen ongelma, joka ikävä kyllä monella lemmikillä äityy kierteeksi, jota on hankala saada katkaistua ja lopulta korvissa jyllää antibioottiresistenssi bakteeri, ei todellakaan enää kivaa yhtään kenellekään.

Omilla lemmikeilläni ei ole ollut yhtä tapausta lukuun ottamatta koskaan korvatulehdusta. Tämänkin korvatulehduksen aiheutti todennäköisesti perheemme toinen pentukoira, joka nuoli tämän toisen korvia jatkuvasti aiheuttaen tulehduksen. Muita korvatulehdustapauksia ei koirahistoriassani ole. 

Hyvin usein korvatulehduksien taustalla on epäsopiva ruokavalio, allergia, atopia, reagointi viljoihin ja lisäaineisiin, sekä puutteellinen altistus ympäristön mikrobeille. DogRisk tutkimusryhmä on tehnyt myös aiheesta tutkimusta ja tutkimuskoosteessa on todettu näin: "Tutkimuksen tuloksissa korostuu koiran ravinnon merkitys. Tutkijat havaitsivat, että raakalihapohjainen ruokavalio tiineyden aikana sekä varhais- ja myöhäispentuvaiheessa alensivat merkittävästi korvatulehduksen riskiä myöhemmin. Vastaavasti taas pääasiassa kuivamuonasta koostuva ruokavalio samoissa elämänvaiheissa lisäsi korvatulehduksen riskiä." 

Ruokavalion merkityksestä korvatulehduksiin on siis jo selkeää näyttöä ja olisi tärkeää, että jokaisen korvillaan oireilevan lemmikin omistaja saisi eläinlääkäriltä kehotuksen siirtyä raakaruokaan tai edes lisätä raa'an lihan määrää ruokavaliossa, senkin tiedetään vaikuttavan positiivisesti! 

"Ompa sillä kiiltävä turkki, mitä sä syötät sille?"

Olen saanut kiitollisena kuunnella näitä ihasteluja useammankin ihmisen suusta, sekä myös monet asiakkaani. 🧡 Lähestulkoon jokainen heistä raportoi lemmikkinsä karvan laadun olevan parempi, kiiltävämpi, miellyttävämmän tuntuinen silittäessä, karvaa lähtee vähemmän ja se ei takkuunnu niin helposti. Tyypillisiä huomiota ovat myös ihon kunnon paraneminen, hilseilyn loppuminen ja kynsien vahvistuminen, ne eivät lohkeile enää niin helposti. Aikamoista!

Näen, että nämä muutokset liittyvät mm. siihen, että koirat ja kissat pystyvät hyödyntämään ja ylipäänsä saavat enemmän raakaruokinnasta tärkeitä vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita. 

Elimistö varmistaa tärkeimpien toimintojen säilymisen viimeiseen saakka ja jos ruoka on heikkolaatuista, alkavat hengissä pysymisen näkökulmasta vähempiarvoiset asiat, kuten karvan laatu ja ihon kunto olla toisarvoisia asioita.

Monipuolisen raakaruokavalion sisältämät raaka-aineet, kuten maksa, munuaiset, sydän, kananmunat, kala, liha ja luuaines sisältävät paljon tärkeitä ravintoaineita ja ovat raakana myös täysin elimistön hyödynnettävissä, biologisesti oikeaoppisessa muodossa, joka näkyy kiiltävänä turkkina, terveenä ihona ja vahvoina kynsinä. 

Lihapohjaisen ruokavalion vaikutus käyttäytymiseen

Toistan itseäni, tämäkin on todella laaja aihe, joka ansaitsee tulla tarkastelluksi kokonaisen artikkelin muodossa (sellainenkin siis tulossa!), mutta tässä todella nopea ja pelkistetty katsaus aiheeseen.

Suolistomikrobit astuvat jälleen näyttämölle. Valtaosa dopamiinista ja serotoniinista valmistetaan suolistomikrobien vaikutuksesta ja tiedämme, että syöty ruoka vaikuttaa mikrobiomiin. Ei siis ole ollenkaan samantekevää miten lemmikkejämme ruokimme ja mitä mikrobeja sitä kautta ruokimme. 

Raakaruokintamalli tyydyttää lajityypillisiä käyttäytymistarpeita ja ruoka itsessään on virikkeistävää. Se tarjoaa erilaisia koostumuksia, erilaista suutuntumaa, makuja, hajuja, pureskeltavaa ja nuoltavaa. Ruokailuun käytettävää aikaa on helppo lisätä raakaruokinnassa ja pureskelun tarve täyttyykin helposti. 

Yksi merkittävä tekijä on myös se, että raakaruoalla olevat lemmikit koetaan energisemmiksi, iloisemmiksi, tyytyväisemmiksi ja levollisemmiksi. Suolistomikrobien lisäksi tärkeä tekijä on tasainen verensokeri. Hiilihydraattipitoista muonaa syövän lemmikin verensokeri heilahtelee nopeammin ja enemmän, mikä aiheuttaa usein levottomuutta ja lemmikki vaikuttaa jatkuvasti nälkäiseltä. Raakaruokitut lajitoverinsa ovat meidän tuntemassa elimistölle täysin luontaisessa ketoosi -tilassa, jossa verensokeri ja kylläisyys pysyvät pidempään tasaisempana, mikä voi näkyä positiivisesti erityisesti käytöshaasteiden hoidon yhteydessä. 

Ja paljon muuta ihmeellistä!

Jotta tästä artikkelista ei tulisi kilometrin mittaista, summaan lopuksi alla olevaan listaan vielä muita hyvin yleisiä positiivisia vaikutuksia raakaruokintaan siirtymisen myötä:

• Ulosteen määrä vähenee, raakaruoka on sulavin vaihtoehto (tämä on todettu jo lukuisissa tutkimuksissa)
• Raakaruokinta on kokonaan poistanut tai vähentänyt merkittävästi oireita mm. atopian, närästyksen, erilaisten suolisto- ja iho-oireiden hoidossa
• Raakaruoka ehkäisee virtsakiteiden ja -kivien syntymistä, tärkeää erityisesti kissoje kohdalla!
• Senioreissa ikääntymisen merkit näkyvät paljon myöhemmällä iällä
• Parempi immuniteetti, vähemmän tulehduksia tai sairastumista
• Raa'an lihan syöttäminen saa aikaan tulehduksia estävän vaikutuksen veren geenitoiminnassa
• Lihaskunnon kasvattaminen ja ylläpito, sekä painonhallinta on helpompaa
• Huono ruokahalu ja "nirsous" eivät ole enää ongelma
• Raakaruokinnalla kasvaa tasapainoisia, luustoltaan terveitä koiria
• Eläinlääkärissä käydään lähinnä vain rokotuksissa ja perus terveystarkastuksissa = rahaa säästyy 💰

Tässäpä esiteltynä muutama syy siihen, miksi en vaihda raakaruokintaa enää takaisin teolliseen papanaan, enkä suostu tekemään ravitsemusneuvontaa muhuun, kuin raakaruokintaan liittyen. Mitä enemmän ruokinnasta ja ravitsemuksesta opin, sitä vakuuttuneempi olen, että olen oikealla tiellä auttamassa juuri Teitä. ❤️

Lähteet

Koirien Ravintoterapeutti® & Raakaruokintaohjaaja® -koulutukset
Johanna Anturaniemen luennot
Anna-Hielm Björkmanin luennot
https://www.frontiersin.org/journals/veterinary-science/articles/10.3389/fvets.2023.1186131/full